Terveys, työllisyys ja kestävä talous

Kolumnini Keski-Uusimaassa 5.10.2010
Peruspalveluministeri Paula Risikko totesi Hyvinvointivaltion tulevaisuus –keskustelussa, että Suomen tulevaisuus rakentuu terveydelle, työllisyydelle ja kestävälle taloudelle. Näistä samoista elementeistä rakentuu kuntienkin tulevaisuus, myös Tuusulassa. Näiden elementtien tulee siis nousta päärooliin kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa, jota parhaillaan tehdään vuodelle 2011. Kunnanhallitus aloitti eilen budjetin työstön kunnanjohtajan esityksen pohjalta. Valtuustolle tehtävä esitys valmistuu 18.10.. Valtuusto päättää ensi vuoden toiminta- ja taloussuunnitelmasta Tuusulassa 15.11.2010.

Väestön ikärakenteen muutos näkyy selvästi ensi vuoden toiminta- ja taloussuunnitelmaesityksessä. Painopiste palveluissa tulee siirtymään väistämättä vanhenevaan väestöön. Tämä on toteutettava kuitenkin niin, ettei esimerkiksi lasten ja nuorten palveluissa tehdä supistuksia. Talouden suunnittelu tulee juuri näistä syistä olemaankin erityisen haasteellinen. Onneksi nyt kuitenkin näyttää siltä, kunta on selviytymässä kansantalouden syvästä lamasta. Ensimmäiset talouden piristymisen merkit ovat jo näkyvissä. Positiivisena merkkinä on muun muassa työttömyysprosentin selvä kääntyminen laskuun Tuusulassa.

Terveys, työllisyys ja kestävä talous ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Valitettavan harvoin esimerkiksi kuntalaisten terveydellä nähdään kuitenkaan olevan vaikutusta koko kunnan menestymiseen ja kilpailukykyyn. Kuntalaisten hyvinvoinnin ylläpito ja edistäminen pitää kuulua kaikille toimialoille, koska ihmisten terveydellä ja terveyden edistämisen toimilla on laajakantoisia vaikutuksia paitsi yksilöille niin myös koko yhteiskunnalle.

Tuusula on asettanut tavoitteekseen 100%:n työpaikkaomavaraisuuden saavuttamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että alueella olevien työpaikkojen määrä olisi vähintään yhtä suuri, kuin alueella asuvan työllisen työvoiman lukumäärä. Tuusulassa ei tällä hetkellä ole kysyntää vastaavaa määrää työpaikkatontteja tarjolla, mikä on työpaikkojen syntymisen kannalta huolestuttavaa ja siihen on löydyttävä pikaisesti ratkaisuja. Uusia työpaikkatontteja on kaavoitettava kunnan omistamalle maalle samalla, kun maanhankintaa on tehostettava.

Kestävän talouden merkityksestä tulevaisuuden rakentamisessa vallitsee päättäjien keskuudessa vahva yksimielisyys. Arvokeskustelua tullaan silti varmasti käymään siitä, millä keinoin kestävä talous saavutetaan. Kunnallisveroprosenttia ei mielestäni ole tarvetta nostaa. Velkaantumista on lisättävä maltillisesti. Velkaa voidaan ottaa uusien investointien rahoittamiseksi, mutta käyttötalousmenoja ei velkarahalla saa kattaa. Ensi vuoden merkittävimpiä investointikohteita ovat perhetukikeskus (ent. lastenkoti), Lepolan päiväkoti ja koulu Jokelassa, Ruotsinkylän koulu sekä Riihikallion päiväkoti. Ikäihmisten palveluasuntojen tarve on akuutti. Riihikallioon suunniteltu uusi palvelukeskushanke on käynnistyttävä ensi vuoden aikana. Liikennehankkeista Koskenmäen kiertoliittymän parantaminen on tärkein ja saatava ensi vuoden budjettiin. Palveluiden tuottamistapoja myös on jatkuvasti kehitettävä kustannustehokkuuden saavuttamiseksi heikentämättä kuitenkaan palveluiden laatua.

Kunnanjohtajan budjettiesitystä esiteltiin luottamushenkilöille kunnantalolla pidetyssä valtuustoseminaarissa pe 1.10.2010.

Uhkaako mopo karata käsistä?

Kolumnini Keski-Uusimaassa 30.7.2010
Mopoilevat nuoret ovat tänäkin kesänä kiristyttäneet muiden hermoja siinä määrin, että poliisi on jo kutsuttu rauhoittelemaan nuorten menoa. Mopojen ja skoottereiden määrä on lisääntynyt Tuusulassa viime vuosina huimasti ja tulee jatkossa lisääntymään entisestään. Tietenkin, koska myös nuorten määrä on lisääntynyt ja tulee jatkossakin lisääntymään. Tuusula yhtenä metropolialueen kunnista kasvaa asukasmäärältään kovaa vauhtia, kuten kaikki muutkin maamme metropolialueen kunnat ja kaupungit. Ympäristömme Tuusulassakin on vähitellen muuttumassa urbaaniksi, kaupunkimaiseksi ympäristöksi, joka on väistämättä erilainen, kuin maaseudulla.

Voimmeko itse vaikuttaa tähän muutokseen? Jos voimme, niin miten? Tuusulan kunta on naapurikuntiensa tavoin sitoutunut vastaamaan Helsingin seudun asuntotuotantotavoitteisiin ja siten asukasmäärän kasvuun. Tämä on koko maamme kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisenkin vuoksi välttämätöntä. Emme voi rakentaa muureja kuntamme rajoille pitääksemme asukaslukumme entisellään. Voimme kuitenkin päätöksillämme vaikuttaa siihen, kuinka hyvä Tuusulassa on asua ja elää. Vaikka asukasmäärämme kasvaa ja varsinkin Hyrylän alue kaupungistuu, voimme laadukkaalla suunnittelulla turvata sen, että maaseutumaisuus säilyy jatkossakin kuntamme vetovoimatekijänä.

Uudet tuusulalaiset nähdään meidän päättäjien silmissä hyvin usein tontinmyynti- ja verotuloina. Yhdyskuntasuunnittelussa mitoitetaan päivähoitopaikkojen määrät, koululaisten määrät ja muut lakisääteiset peruspalvelut. Uudet kuntalaiset ovat paljon muutakin. Ei riitä, että koululaisille on riittävä määrä pulpettipaikkoja. Tarvitsemme lisätarjontaa erilaisille harrastuksille, nuorisotaloille ja muille vapaa-ajanviettomahdollisuuksille. Nuoret tarvitsevat mielekästä tekemistä vapaa-aikana, jolloin häiritsevä käyttäytyminenkin vähenee. Kunnan tulevaisuuden suunnittelussa on huolehdittava kaikkien kuntalaisten – niin uusien kuin nykyistenkin – asumisen ja elämisen laadusta kokonaisvaltaisesti.

Kyläkulttuurimme on siis muuttumassa kaupunkikulttuuriksi, johon väistämättä kuuluu myös kaikenlaisen liikenteen kasvaminen, myös mopot. Liikenneratkaisuja on jatkossa toteutettava kaupunkimaisesti uudella tavalla, jotta kaikkien liikkuminen olisi sujuvaa ja turvallista. Urbaaniin ympäristöön kuuluvat myös urbaanit äänet. Häiritsevä mopoilu ja muu metelöinti ei voi kuitenkaan olla hyväksyttävää missään olosuhteissa ja toivonkin, että nuorten vanhemmat kävisivät asiasta vakavaa keskustelua kotona.

Olemme menestyshullu kansa

Kolumnini Keski-Uusimaassa 28.2.2010
Keski-Uusimaan urheilutoimittaja Lauri Nurmi kirjoitti kolumnissaan, että olympiaurheilu on kadottamassa kansallisen painoarvonsa. Olen hiukan eri mieltä. Urheilulla on edelleen suuri merkitys kansallisen itsetunnon rakentajana. Suomen kansa elää vahvasti urheilijoiden suoritusten mukana ja haluaa menestystä. Janne Ahosen henkilökohtainen olympiamitali oli meidän kaikkien yhteinen unelma. Jääkiekkokulta kansoittaisi jälleen torit ja saavuttaessaan olympiakultaa Aino-Kaisa Saarinen olisi varmasti kiinni taas tiukasti Sykähdyttävin urheiluhetki –tittelissä, josta Suomen kansa äänestää.

Urheiluvoitot muuntuvat koko kansakunnan yhteisiksi tarinoiksi, jotka säilyvät pitkään muistissamme. Jääkiekon vuoden 1995 MM-kulta on monille suomalaisille paljon enemmän kuin urheilusaavutus. Curling joukkueemme menestys neljä vuotta sitten Torinossa sai aikaan lajin huikean suosion kasvun ja Uusipaavalniemestä tuli hetkessä yksi maamme suosituimmista luennoitsijoista. Eri puolueet taistelivat siitä, kenen listalle kansallissankarimme M 15 lähtee eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Nyt on ollut toistaiseksi vähän hiljaisempaa kansallisella olympiahurmosrintamalla, koska menestystä ei ole tullut. Lauri Nurmi mainitsi kolumnissaan, että kouluissa ei olympialaisista puhuta. ”Eivät ne kiinnosta.” Emmekö sitten olekaan urheiluhullu kansa? Olympiaurheilu on kieltämättä ihan hyvää viihdettä, mutta me janoamme menestystä. Olemme siis menestyshullu kansa! Kaksitoista mitalia, joista puolet kultaisia, olisi nostattanut valtavan kansallisen olympiahurmoksen, taatusti.

Menestyksellä Vancouverissa olisi pienelle kansakunnallemme vahvasti itsetuntoa nostattava vaikutus. Menestyminen kansainvälisesti millä tahansa osa-alueella vaikuttaa meidän kaikkien siihen kuuluisaan suomalaiseen sisuun. Olympiavoittojen myötä tunnemme itsekin olevamme voittajia.

Olympiamitalistit ovat suuresti juhlittuja sankareita myös omilla paikkakunnillaan. Monet suomalaiset kunnat ovat tulleet tunnetuiksi urheilusankareidensa myötä. Keravan kaupunki on juuri tehnyt kolmivuotisen yhteistyösopimuksen Hanna-Maria Seppälän kanssa. ”Hänen olemuksensa ja tarinansa kautta voimme viestiä kaupungista, joka tarjoaa niin kuntalaisille kuin yrityksillekin olosuhteet rakentaa menestystarinoita”, Keravan kehitysjohtaja Pekka Kauranen sanoo.

Olympiaurheilu ei suinkaan ole kadottamassa kansallista painoarvoaan. Sen arvo on paljon suurempi, kuin uskommekaan. Toivottavasti saamme joskus Tuusulan kunnanhallitukseen päätettäväksemme, kuinka kuntamme palkitsisi olympiakultaa saavuttaneen tuusulalaisen urheilijan.

Oma asia

Kolumnini Keski-Uusimaassa, tammikuu 2010
Uusi vuosi on aina uuden alku. Ilotulitusrakettien loisteessa moni pohti jälleen kerran omaa elämäänsä suunnitellen samalla itselleenkin jotain uutta, ajatuksia jostain paremmasta. Uuden vuoden lupauksia on tehty perinteisesti eniten omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Ylimääräisten kilojen karistaminen, tipaton tammikuu, tupakoinnin lopettaminen, terveellisempi ruokavalio ja liikunnan lisääminen ovat suosituimpia tavoitteita. Loppiaiseen mennessä osa noista lupauksista on totuttuun tapaan jo rikottu. Harmillista!

Kun puhutaan terveydestä ja yleisesti fyysisestä kunnosta, niin keskusteluun nousee usein myös erilaisia näkökulmia siihen, kenellä on vastuu. Pitääkö yhteiskunnan ottaa vastuu aikuisten liikkumisesta? Onko kunnan tehtävä huolehtia siitä, että lapset ja nuoret liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi? Fyysinen kunto on asia, jota emme voi käydä ostamassa kaupasta itsellemme emmekä toisillemme. Vastuu on siis viime kädessä meillä kaikilla itsellämme.

Miksi sitten harmittelen sitä, että omaan terveyteen ja esimerkiksi liikunnan lisäämiseen liittyviä loistavia uuden vuoden lupauksia rikotaan? Eikös se ole jokaisen ihan oma asia? Kyllä ja EI. EI siksi, että kuntalaisten liian vähäinen liikkuminen tulee kalliiksi. Tuusulassa se tulee maksamaan 2,3 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään lisääntyneinä terveydenhuollon menoina. EI siksi, että meidän kaikkien on kannettava huolta maamme kilpailukyvystä juuri nyt, kun työelämästä siirtyy eläkkeelle ennätysmäärä ihmisiä. Meillä ei missään nimessä ole varaa siihen, että entistä nuoremmat ovat entistä heikommassa fyysisessä kunnossa. Meillä Tuusulassa, kuten kaikissa muissakin kunnissa, hyvinvoivat kuntalaiset ovat kunnan tärkein menestystekijä. Kyseessä ei siis ole pelkästään jokaisen oma asia.

Me kuntien päättäjät emme voi sulkea silmiämme näiltä jo taloudellisestikin merkittäviltä tosiasioilta. Hälytyskellojen pitäisin nyt viimeistään soida myös kaikilla kunnan viranhaltijoilla, kaikilla toimialoilla. Enää terveys, liikunta ja kuntalaisten hyvinvointi eivät voi olla pelkästään sosiaali- ja terveystoimen ja liikuntatoimen vastuulla. Liikunnan merkitys pitää tiedostaa kaikilla toimialoilla ja liikunnan on noustava tietoisen politiikan kohteeksi. On välttämätöntä, että kaikki toimialat sitoutetaan ottamaan vastuuta liikuntaolosuhteiden kehittämisestä ja liikunnalliseen elämäntapaan kannustamisesta.

Jokaisen kuntapäättäjän ja kunnan viranhaltijan on tehtävä nyt uuden vuoden lupaus siitä, että omassa tehtävässään pyrkii tekemään sellaisia ratkaisuja, joilla kuntalaisten hyvinvointia voidaan edistää. Taloudellisesti uusiin suuriin liikuntainvestointeihin ei nyt ole varaa, mutta pienilläkin ratkaisuilla voidaan saada ihmeitä aikaan. Esimerkiksi päiväkodeissa voidaan liikuntaa lisätä helposti lasten jokaiseen päivään. Kouluissa lasten liikkumista voidaan lisätä esimerkiksi kehittämällä välituntiliikunnan mahdollisuuksia. Näihin pieniin ratkaisuihin ei juurikaan tarvita rahaa – vain yhteistä tahtoa!